Täällä ollessani huomasin että osa Kiinan muuria on suhteellisen lähellä. Selvitin, että paikan päälle pääsee varsin edullisesti bussilla numero 877, joka lähtee Jishuitan -nimisen metroaseman läheltä. Kaikki voi varmaan kuvitella sen muurin olevan melkoinen turistirysä viikonloppuisin, joten olin kaukaa viisas ja menin käymään siellä maanantaina.
Reissu alkoi kun heräsin suht aikaisin (tyyliin klo. 10:00) ylös ja seikkailin kolmella eri metrolla Jishuitan -asemalle. Pientä päänvaivaa aiheutti se, kun en löytänyt kyseistä bussipysäkkiä mistään. Tilanne muuttui entistä oudommaksi kun kaduilla seisovat taksikuskit halusivat väkisin tarjota mulle 30€ menokyytiä muurille, kun tiesin että kaupungin bussikyyti maksaisi vain noin. 1,50 € suuntaansa. Yritin kysyä taksikuskeilta neuvoa bussipysäkille mutta eivät suostuneet auttamaan.
Hetken paikallaan pyörittiäni huomasin kyltin johon oli liimattu sininen tarra, jossa luki 877. Tuumin että eihän se niin vaikeaa ollutkaan. Hetken päästä ystävällinen amerikkalaisturisti huomasi kusetuksen ja kertoi että kyseinen pysäkki oli huijausta. Hän neuvoi mut oikeaan suuntaan ja ennen pitkää löysin oikean pysäkin. Matkan varrella huomasin neljässä muussakin paikassa saman pysäkkitarran huijaamassa viattomia turisteja. Neuvoa antanut turisti sanoi: “Älä luota keneenkään”.
Bussimatka muurille oli varsin pitkä, mutta koska ihmisiä ei ollut kovinkaan paljon, matka taittui mukavasti. Kuulin, että viikonloppuisin ja pyhinä paikka on niin täynnä ihmisiä, että hyvä jos pääsee edes koskettamaan sitä muuria. Tuskailin sitä miten en muistanut ennen lähtöä syödä kovinkaan paljon ja että muurilla kaikki syötävät ovat kamalan kalliita. Ilokseni ostin reilulla eurolla kuusi lihavarrastikkua perille saavuttuani. Pysäkiltä oli vielä vajaan kilometrin kävelymatka itse muurille.
Muurille päästyäni olin innoissani. Vasta siellä huomsin miten pitkälle se vie ja miten se myötäilee vuoristomaisemaa. Heti edessä päin oli monen kilometrin ylämäki, välillä portaiden kanssa ja välillä ilman. Jokaisessa tähystystornissa ihailin komeita maisemia ja kauhistelin vielä edessä olevaa kiipeilyurakkaa. Otin varmaan 3000 valokuvaa sinä päivänä, mutta kun ympärillä kaikki ihmiset tekevät täysin samaa, annoin itselleni luvan leikkiä turistia tämän päivän.
